tiistai 14. marraskuuta 2017

Inspiroidu villiruuasta - VILLD



Löysin pari viikkoa sitten YouTubesta kiinnostavan netti-TV-sarjan Villdin. Mua on aina kiinnostanut luonto ja kasvit. Pienenä muistan, kun maistelin ketunleipiä ja koitin parannella ruhjeita käsistä ja polvista piharatamolla (koska olin varmaan jostain sudenpentujen käsikirjasta lukenut, että ne auttavat).



Villd on ihanan inspiroivaa katsottavaa. Jaksoissa kerätään villiruokaa ja valmistetaan erilaisista raaka-aineista todella kauniita annoksia. Villdiä katsoessa tulee hämmästyneeksi siitä, miten paljon syövätää meidän ympärillä on. Jaksoissa näkyy niin kauniita maisemia, että tulee tarve päästä pihalle luontoon miettimään, että mitä kaikkea ruuaksi sopivaa omasta lähiympäristöstä löytyy.



Itse olen maistanut tänä syksynä pihlajanmarjoja smoothiessa, mutta en kyllä tiedä olisinko valmis syömään muurahaisia, vaikka ne vaikuttavatkin jännittävän makuisilta. Ja pihka, mulla ei ole minkäänlaista käsitystä mille se maistuu! Ensi keväänä tahdon kyllä osallistua jollekin hortoilukurssille, jotta pääsen tutustumaan paremmin villiruokaan. Sitä odotellessa aion ostaa jonkun villiyrttikirjan ja seurailla ahkerasti Villdiä.

Kuvat: Dorit Salutskij


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Laiskan ihmisen helpompi aamukahvi



Olen toisinaan aika laiska persoona. Ennen latasin aina illalla vedet ja purut aamua varten valmiiksi kahvinkeittimeen. En kuitenkaan koskaan nauttinut siitä rutiinista, se jotenkin latisti illan tunnelman viemällä ajatukset jo siihen aikaiseen aamuun. Saatoin jopa alkaa hieman stressaamaan etukäteen. Miksi en sitten hoitanut kaikkia kahvivalmisteluita aamulla? Noh, olen niin uninen, että jos saan nukkua pari minuuttia pidempään, valitsen mieluummin sen vaihtoehdon.

Muutamana aamuna kokeilin hakea kahvini työmatkan varrelta. Ei toiminut. Liian kallista ja todellakin liian kuumaa. Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka odottavat teenkin jäähtymistä kymmenen minuuttia siinä pelossa, että kieli palaa.

Yhtenä päivänä kaupassa päädyin tutkailemaan pikakahveja. Mietin, että hitsi kun olisi näppärää, mutta toisaalta en ole koskaan kuullut kenenkään kehuvan mitään pikakahvia. Vertailin kilohintoja ja pitelin kädessäni halvinta vaihtoehtoa. Ei siinä paljoa häviäisi, jos tuote ei olisikaan makuhermoja hyväilevää. Sitten tajusin, että ajatus oli naurettava. Jos kokeillaan jotain uutta, niin ei varmaan kannata aloittaa siitä huonoimmasta vaihtoehdosta (vaikka eihän se hinta välttämättä takaa laatua). Valitsin mukaani parhaimman oloisen pikakahvin: Clipperin luomulaatuisen, reilunkaupan ja vieläpä Soil Associaton -sertifioitun. Tuon kahvin kanssa kävi niin, että nyt on jo kolmas purkki menossa ja tavallista kahvia ei tee mieli lainkaan! Aamuisin on niin ihanaa, kun voi vaan napsauttaa vedenkeittimen päälle, lapata jokusen teelusikallisen kahvia kupin pohjalle ja siihen vain vesi sekä kaurajuoma päälle – nimensä mukaisesti pikaista.

Jos joku siellä ruudun toisella puolella innostuu kokeilemaan, niin suosittelen olemaan avoimin mielin. Tämä ei maistu siltä perinteiseltä suodatinkahvilta, eikä sitä voi oikein verrata siihen. Mutta hyvää tämä minusta on, sellaista pehmeää. Toki makuun voi vaikuttaa paljonko laittaa noita kahvirakeita (en tiedä miksi niitä kutsua, ei ne purujakaan ole), itse tykkään vähän tujummasta. Seuraavaksi haluaisin kokeilla jotain pakurikahvia! Suosituksia? 

Vielä kun löytäisin täydellisen termosmukin (voisi herätä kahvimukillisen verran myöhempään). Sellainen, joka ei vuoda juodessa, eikä laukussa. Plussaa jos olisi vielä nättikin.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Minä ja luonnonkosmetiikka & pari tuotevinkkiä kuivalle iholle

Mun suhteeni luonnonkosmetiikkaan on todella intohimoinen. Rakastan uusien tuotteiden testailua ja luonnonkosmetiikkahyllyn edessä olenkin kuin lapsi karkkikaupassa. Muistan vieläkin sen päivän, kun jokunen vuosi sitten päätin keväällä, että vuoden loppuun mennessä siirryn luonnonkosmetiikkaan – pikkuhiljaa siis. No, olin jo parissa kuukaudessa niin koukussa, että lahjoittelin kaikille sukulaisille mun Lumenet, Garnierit sun muut. Muistan edelleen siskon samaan aikaan innostuneen ja epäilevän ilmeen, kun kysyin, että haluaako hän mun kaikki Essien lakat, koska tahdon luopua niistä (vaikka olin upottanut niihin aika hyvän summan rahaa).

Luonnonkosmetiikka vakuutti viimeistään siinä kohtaa, kun tajusin, ettei mulla ole couperosa-iho vaan normaali. Luonnonkosmetiikka sai nimittäin mun kasvojen punotuksen vähenemään lähes olemattomiin. Tietenkin se punoittelee edelleen lämpötilan vaihtuessa, urheillessa ja muissa normaaleissa tilanteissa, mutta ei jatkuvasti niin kuin ennen. Yhtenä iltana testasin mille tuntuisi taas käyttää Garnierin kasvorasvaa ja heti sen levitettyäni naama oli jälleen punainen. Sen jälkeen en ole kokenut tarvetta palata "tavalliseen" kosmetiikkaan.

Mulle luonnonkosmetiikka on ylellistä ja hemmottelevaa. Usein odotan innolla, että pääsen töistä kotiin ja voin linnottautua kylppäriin kasvojenhoitorituaalini pariin. Rakastan sitä hehkua, mikä iholle tulee, kun olen kerrostanut kasvoveden, seerumin, öljyn ja kasvovoiteen. 

Musta on myös ihanaa, kun mun lähipiiri ja kaverit tietävät mun innostukseni luonnonkosmetiikkaa kohtaa ja tulevat kysymään multa vinkkejä. On niin ihanaa auttaa ja miettiä, millainen tuote voisi toimia kaverilla. Olen "käännyttänyt" myös äitini ja siskoni käyttämään pelkkää luonnonkosmetiikkaa. Se oli niin palkitsevaa, etenkin äitini ihon kohdalla, sillä se oli melko hurjassa kunnossa – toisin kun nykyään. Musta on myös ihanaa, kun sisko kysyy multa suoraan, että mitä tuotteita kannattaa ostaa, koska hän tietää, että mulla on aina mielessä joku luottotuote tai uusi mahtavan kuuloinen tuote, jota pitää päästä testaamaan. Ja se on niin palkitsevaa, kun saa kuulla, että on löytänyt jollekin tosi toimivan tuotteen.




Luonnonkosmetiikka on mulle sellainen aihe, josta voisin puhua vaikka kuinka pitkään. Mutta teitä varmaan kiinnostaa jo ne pari tuote vinkkiä, jotka mainitsin otsikossa. Mun oma ihoni on normaali, jolla on taipumus kuivuuteen, etenkin kun ilmat viilenee. Päätin ennakoida ärsyttävän pintakuivuuden ja hankin pari uutta tuotetta, Pain hellävaraisen puhdistusvoiteen ja Weledan Skin Foodin, joista olin molemmista lukenut pelkkää hyvää, jopa ylistävää tekstiä.

Pain puhdistusvoide on aivan ihanan tuoksuinen ja tuntuu iholla mukavan rauhoittavalta. En ole koskaan kokeillut mitään vastaavaa puhdistustuotetta. Aivan kuin levittäisi kasvoille kosteusvoidetta, joka puhdistaa meikit. Puhdistuksen jälkeen iho tuntuu pehmeältä ja puhtaalta, mutta ei yhtään kuivalta tai kiristävältä. Pakkauksessa tulee mukana musliiniliina, joka on aivan mahtava apu kasvojenpuhdistuksessa. Liina kastellaan kuumaan veteen ja sillä pyyhitään kevyesti puhdistusvoide kasvoilta. Pidän erityisen paljon Pain musliiniliinoista, joissa toinen puoli on froteeta ja toinen puoli aivan ohutta ja sileää kangasta. Jos iho on todella herkkä tai ärtynyt, ei musliiniliinaa kannata käyttää ainakaan päivittäin, sille se kuorii kevyesti. Kasvojenpuhdistuksessa kannattaa muutenkin suosia hellävaraisia tuotteita, jotta ei vahingoita ihon omaa suojakalvoa. Liian vahvoilla puhdistustuotteilla saa ennemmän vahinkoa aikaan. Pain tuotteita myy Helsingissä ainakin Jolie ja sieltä kävin ostamassa oman tuotteenikin. Suosittelen lämpimästi.

Weledan Skin Food oli paljon parempi, kuin osasin kuvitella. Olin lukenut, että se on kuin luonnonkosmetiikan Bepanthen. Olen törmännyt kerta toisensa jälkeen tuohon tuotteeseen foorumeilla ja Facebook-ryhmissä. Luin myös, että voidetta valmistetaan melkein 90 vuotta vanhalla reseptillä ja siinä kohtaa oli pakko päästä testaamaan, että onko tuote oikeasti kaikkien kehujen arvoinen. Ja testauksen jälkeen voin todeta, että on se! Olin käyttänyt sitä viikon verran yövoiteena ja I love me -messuilla kosmetologi, joka teki mulle kasvohoitoa, ylisiti mun ihoni kuntoa ja tenttasi multa kaikki tuotteet joita käytän. Päivävoiteeksi tuote ei sovi, koska se jää kyllä kiiltelemään ja imeytyy todella hitaasti, mutta illalla kun sitä laittaa kasvoille ja decolteelle, tuntuu, kuin iho alkaisi lepäämään ja rentoutumaan. Se tuntuu todella hyvälle ja vitsi miten hehkuva ja terveennäköinen iho on aamulla. Rasvoittuvalle iholle tuote ei välttämättä sovi, mutta jos kaipaa extrakosteutusta, niin suosittelen. Tuotetta ei välttämättä tarvitse käyttää joka ilta, vaan silloin kun siltä tuntuu, tai sitten voi pitää vaikka kosteutuskuurin ja laittaa esim. neljänä iltana peräkkäin.  Suosittelen myös pitämään hiuksia kiinni yöllä, sillä Skin food jää myös hiuksiin ja saatat tarvita aamulla hiustenpesun tai kuivashamppoota. Weledan Skin Foodia saa ostettua ainakin Ruohonjuuresta ja Sokokselta. Itse suosin Ruohonjuurta, sillä siellä on aina auttamassa ystävällistä henkilökuntaa ja Ruohonjuuren leimakortti on mulla ahkerassa käytössä.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Tervetuloa

Olen kirjoittanut tätä ensimmäistä postausta noin kolme viikkoa. Sanotaan, että ensivaikutelma on tärkeä. Niinpä olen kirjoittanut ja deletoinut tekstiä vuoronperään, kunnes tajusin, että turhaan yritän antaa yhdessä ainoassa kirjoituksessa täydellistä kuvaa siitä, kuka olen tai mitä blogini tulee olemaan. Näette sen sitten ajan kuluessa.

Uusi ajatus arjesta on ehkä kiteytettynä se, mitä haluaisin blogini olevan. Arkista, helposti lähestyttävää, vihreämpiä ajatuksia, lempeämpää suhtautumista omaan itseensä, taidetta, parempia valintoja ja pikkuisen sitä arjen luksusta. 

Pidemmittä puheitta, tervetuloa!